maanantai 23. heinäkuuta 2018

Vadelmajäätelö


 Ainesosat:
  • 2 pakastettua banaania
  • 400 ml tölkki rasvaista kookosmaitoa
  • 2-3 rkl rkl agavesiirappia tai hunajaa (tai maun mukaan)
  • rasiallinen pakastevadelmia
Laita kookostölkki jääkaappiin mielellään jo edellisenä iltana. Käytä jäätelöön vain kiinteä osa. Helpoiten saat sen kaivettua purkista kun avaat ensin alapään ja kaadat nesteen toiseen astiaan. Sen jälkeen avaat toisenkin pään, jolloin on helppo työntää kookoskerma monitoimikoneeseen :) Lisää muut ainekset koneeseen ja blendaa sileäksi.



Tällä kertaa kokeilin silikonista muffinsivuokaa, sillä tapaan pakastaa ja syödä jäätelön vähitellen. Siitä on helppo ottaa annospalat ja laittaa isoon pakastuspussiin. Viimeksi laitoin vanhaan Aino-jäätelörasiaan, mutta siitä on hankala leikata sopivan kokoisia paloja.



perjantai 13. heinäkuuta 2018

Dödö kokkailua

Olen herkistynyt viime vuosina aika lailla kaikille päivittäistavarakaupan dödöille. Ennen suosikkini oli Rexonan stikki, mutta siitä jouduin luopumaan yli 20 vuotta sitten. Kokeiltuani vielä joitain muita kaupan ja apteekin herkille tarkoitettuja tuotteita, jouduin toteamaan etten pysty käyttämään mitään niistä. Onneksi satuin löytämään kristallikivet jostain luontaistuotekaupasta 2000-luvun alussa. Niillä on menty vuosikausia enemmän tai vähemmän.

En hikoile kovin paljoa normaalisti, urheillessa tietenkin. En etsi kainaloja kuivina pitävää tuotetta, sillä märät kainalot ei urheillessa häiritse. Töissä, siistissä sisätyössä koneen äärellä, kainaloni kostuvat harvoin, varsinkaan jos käytän kainaloista väljempiä puseroita. Joskus on stressaavia tilanteita, aikakausia, kun hikeni haisee pistävältä. Yleensä päälläni on silloin myös jotain tekokuituista. Näitä tilanteita on onneksi viime vuosina ollut yhä vähemmän.

Kun luonnonkosmetiikkaa alkoi tulla enemmän markkinoille, aloin systemaattisesti kokeilla kaikkia dödöjä joihin törmäsin. Rahaa on palanut aika lailla huteihin luonnonkosmetiikassakin. Stikki olisi se dödön muoto, josta pitäisin eniten, mutta pääasiassa olen joutunut käyttämään rolloneja. Kristallikivi on ihan hyvä niin kauan kunnes se luiskahtaa käsistä lattialle, terävillä paloilla on ikävä hieroa kainaloitaan. Nestemäiset kristallidödöt on ollut minulla se siedetyin tuote, mutta niillekkin olen alkanut tulla herkäksi. Viimeksi ostin Urtekramin dödön, jota olen ennenkin käyttänyt ja sekin alkoi kutista. Soodaa sisältävät luomudödöt on pahinta, kutina alkaa välittömästi ja iho menee rikki. Muuta yhteistä en ole löytänyt INCI-listoista. Aion kokeilla vielä vuosikausia käyttämäni Thai-kristallidödön, kunhan tulee käytyä Ruotsissa ensin.


Sitä odotellessa olen kokeillut erilaisia omatekoisia dödöjä. Alla viimeisin versio:

DIY dödövoide 1:
  • ½ rkl mehiläisvahaa
  • 2 rkl kookosöljyä
  • ½ rkl karitevoita
  • 2 tl kaoliinisavea
  • 12 tippaa eteerisiä öljyjä: Teatree, piparminttu, bergamotti ja ylang ylang
  1. Sulata ensin mehiläisvaha ja kookosöljy vesihauteessa
  2. Sulata karitevoi mukaan. Sekoita.
  3. Ota pois lämmöltä ja lisää kaoliinisavi. Sekoita hyvin.
  4. Anna jäähtyä hieman ennenkuin lisäät eteeriset öljyt. Yritin laittaa kaikkia saman verran, mutta toisia lipsahti enemmän.
  5. Purkita. Laitoin osan vanhaan hyvin pestyyn ulkomailta ostettuun stikkipurkkiin.
Koostumus tässä on hieman liian vetelä huoneenlämmössä. Stickistä voi vetää vähän kainaloon ja levittää sormilla isommalle alueelle, muuten voidetta tulee liian paljon. Dödö sopii hyvin iholleni, mutta koostumus ei miellytä ja tuoksuu liikaa raaka-aineiltaan. En pidä sitten ollenkaan kaoliinin ominaistuoksusta.

Lipstikkapesto

Laitoin kymmenisen vuotta sitten pari lipstikan tainta keittiöpuutarhani viereen. Siinä ne ovat saaneet rehottaa melkein koskemattomina karhunvatukoiden kaverina. Molemmat kasvavat aurinkoisella autotallinseinustalla yhtä korkeina ja runsaina. Jonkun kerran olen kuivannut lehtiä kuivurissa ajatuksena käyttää niitä liemikuutioiden tilalla ruuissa, mutta vanhat tavat ovat niin sitkeässä, etten muista koskaan  ruokaa laittaessani, että voisin kokeilla lipstikkaa. Lipstikkahan on voimakastuoksuinen ja sen kanssa saa olla varovainen maustaessa ettei sitä tule liikaa. Sen haju jää aika mukavasti sormiin joksikin aikaa. Tänään aloin etsiä jotain käyttötarkoitusta lipstikalle ja törmäsin ajatukseen pestosta. Käytin peston vihreiden linssipennejen kaverina.

  Lipstikka pesto

  • kourallinen huuhdeltua lipstikkaa
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • puolisen desiä pecorinoa raasteena
  • puolisen desiä oliiviöljyä
  • 1-3 rkl sitruunan mehua
  • 1 iso valkosipulinkynsi
  • suolaa ja mustapippuria
Laita kaikki tehosekoittimeen ja surruta tasaiseksi. Lisää tarvittaessa sitruunamehua tai suolaa.